Taskumekko

Eilen iski inspiraatio, jonka esteenä ei ollut edes kehnot ompelutaidot. Tykkään ihan kauheasti tunikoista ja mekoista, joissa on isot taskut. Voisin pitää sellaisia aina ja joka päivä. Niiden telttamaiseen olemukseen voi piiloutua ja taskut nyt on vaan niin kätevät. Kirppikseltä olen joskus löytänyt ihanan kankaan, tai lakanan (?), jota en ole raskinut tai oikein osannutkaan käyttää. Eilen tarkoituksena oli ommella kukkakankaasta ihan jotain muuta, kun yhtäkkiä lamppu syttyi päässä ja leikkasinkin mekon kaavan. Kaavan piirtämisessä apuna käytin omasta vaatekaapista löytynyttä vaatetta. Googlen avulla löysin osviittaa HELPOSTA mallista. Hieman minuuttimekon tyylinen tuosta minun tekeleestä tuli.

Ompelu sujui niin kuin aina. Ähinää ja puhinaa. Niin kauhea kiire ja into saada vaate valmiiksi, että meinasin kiinnittää saumat pelkillä nuppineuloilla. Hauska juttu (ei muuten kauheasti naurattanut!) sattui, kun huomasin etupuolella tahran. Ei ollut pesussa lähtenyt ja läntti oli siinä sopivasti kaula-aukon läheisyydessä. Siksi siinä kohtaa on nappi. Laitoin toisen napin vielä samalle kohtaa toiselle puolelle. En osaa päättää, onko hölmön näköinen, mutta en sen tahran vuoksi aio niitä poistaakaan. Tämän siitä saa, kun tekee töitä huonossa valaistuksessa. Samanlaiset napit tein taskuihin. Ne on herttaiset.
Jos joskus teen toisenkin tällaisen, niin istuvuuteen voisin kiinnittää enemmän huomiota. Nyt, koska tämä on ensimmäinen ompelemani vaate, se on just hyvä noin!